Siirry suoraan sisältöön

Saimaannorppa eläintarhassa

Kuten varmaan kaikki tietävät, niin Korkeasaaressa oli hoidossa saimaannorppa Topias, joka menehtyi 17.2.20. Pidetään pieni hiljainen hetki Topiaksen muistolle.

Piitsniemen Topias (aikaisemmin Tobias) löydettiin 24.7.2019 Puumalasta Piitsniemen rannalta. Topias oli onnekas, koska yleensä saimaannorppia ei voi viedä Korkeasaareen tautiriskin vuoksi. Tällä tarkoitan sitä, että saimaannorpat (tai makeassa vedessä ylipäätään elävät hyljelajit (ja alalajit, kuten saimaannorppa), joita on maailmalla vähän ja Suomessa vain saimaannorppa) eivät voi olla samassa altaassa, jossa on ollut merihylkeitä. Korkeasaaren Villieläinsairaalassa oli kuitenkin allas, jossa ei ollut pidetty merihylkeitä (norppia, itämerennorppia, halleja tai kirjohylkeitä) kahteen kuukauteen. Topias oli siinä mielessä onnekas, että se oli ensimmäinen Korkeasaareen viety saimaannorppa, joka selvisi hengissä.

ELY-keskus päätti elokuussa 2019, että Topiasta ei voida palauttaa Saimaalle mahdollisen tautiriskin vuoksi. Vaikka Korkeasaari teki kaikkensa estääkseen Topiaksen sairastumisen, ei sairastumisen mahdollisuutta voi poissulkea. Korkeasaari alkoikin suunnitella saimaannorppa-allasta. Topiaksen pitäminen vaatisi kuitenkin ELY-keskuksen luvan. Jos sitä ei tule, Topias pitää lopettaa.

Tammikuun 28. päivä vuonna 2020 Korkeasaari sai ELY-keskukselta luvan pitää Topias. Kaksi päivää tuon jälkeen Topias siirrettiin väliaikaisesti saukkotarhaan, josta se 14.2.2020 siirrettiin hetkeksi aikaa takaisin Villieläinsairaalaan. 17.2.20 tiedotettiin, että Topias on kuollut. Syyksi ilmoitettiin suolitukos, joka tuli, kun Topias oli syönyt heinää ja sen mukana hiekkaa. Tämä tuli yllätyksenä, mutta Korkeasaaren mukaan se ei ole täysin mahdotonta.

Mutta jätetään nyt Topias ja puhutaan saimaannorpista yleisesti. Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on norpan alalaji, ja yksi harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä. Se on myös relikti, joka ”jumittui” Saimaalle viimeisimmän jääkauden aikana n. 8000 vuotta sitten. Saimaannorppa on myös Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs. Saimaannorppia oli n. 410 vuonna 2019. Tätä ennen saimaannorppia metsästettiin ja siitä maksettiin tapporahaa 1940-luvulle asti. Senkin jälkeen sitä pidettiin vahinkoeläimenä, kunnes Juha Vainio julkaisi Vanhojapoikia viiksekkäitä -kappaleensa vuonna 1982. Tämän jälkeen saimaannorppia alettiin suojella.

Koska vuoden 2020 talvi on alkuvuonna ollut tosi lumeton, voivat saimaannorpan 90 kuutista noin puolet kuolla. Lunta on kyllä jossain päin Suomea kuten Lapissa. Saimaalla on myös lunta, mutta ei tarpeeksi. Ilman apukinoksia kuutit eivät selviä.

Mutta nyt siihen pääaiheeseen, josta otsikkokin kertoo. Olen miettinyt pitkään, miksi saimaannorppia ei pidetä eläintarhoissa? Eikö se ihmisten mielestä edistäisi suojelua? Animalia ja Oikeutta eläimille varmaan vastustaisivat sitä, mutta minusta se olisi hyvä. Tosin mitenköhän ulkomaalaisissa eläintarhoissa (sanotaan vaikka Kolmårdenin eläinpuistossa) suhtauduttaisiin asiaan? Suhtauduttaisiinko asiaan samalla tavalla kuin pandoihin ja Australian eläimiin? Todennäköisesti. Saimaannorppa tunnetaan kansainvälisesti ja sitä käytetään hyväksi Saimaan matkailussa.

Pitäisikö saimaannorpalle perustaa kantakirja? Ainakin, jos niitä vietäisiin eläintarhaan. Pitäisi tietää millaiset olot ”tilaajatarhalla” on. Myös ilmasto vaikuttaisi asiaan. Vaihtoehtoina olisivat silloin siis vain Pohjoismaat, Baltian maat, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä. Voisi niitä kyllä muuallekin viedä, mutta ilmaston kannalta nuo olisivat parhaimmat maat.

Jos lunta ei ensi vuonnakaan ole tarpeeksi, kuutit kokevat saman kohtalon kuin tänä vuonna. Minusta ainakin olisi hyvä, jos edes kaksi yksilöä siirrettäisiin eläintarhoihin. Ehkä, jos tulevaisuus jatkuu lumettomana, asiaa harkitaan.

Metsähallitus ilmoitti 18.2.20 suunnittelevansa Saimaalle kelluvaa norppahoitolaa. Se tarkoittaa sitä, että jatkossa saimaannorpat hoidetaan Saimaalla. Ehkä se on ihan hyvä. Silloin saimaannorppia voisi hoitaa Saimaalla, ne saisivat hoidossa uida oman kotinsa vedessä, ja hoidon päätyttyä ne voidaan vapauttaa luontoon. Topiasta ei voitu mahdollisen tautiriskin vuoksi.